Omalla kohdallani valtio maksoi runsaan kolmanneksen (35 %)
marras-helmikuun sähkölaskuista energian osalta, mikä kuulostaa varsin
mukavalta näin jälkeenpäin. Tukiprosentti vaihteli huippuhintaisen joulukuun 42
prosentista tammi-helmikuun 21 prosenttiin eli keskiarvoksi muodostui tuo
kolmannes.
Koska tuen laskentaperuste on melko suoraviivainen, se ei
tietenkään ole sosiaalisesti oikeudenmukainen. Sähkötukea maksetaan kulutuksen,
ei tulojen mukaan, joten moni varakkaampi ison asunnon omistaja ei olisi tukea välttämättä
tarvinnut ja vastaavasti pienituloinen isoa taloa olosuhteiden pakosta asuva olisi
tarvinnut sitä enemmänkin.
Onneksi sähkömarkkina on alkuvuoden ollut rauhoittumaan päin
ja sähkön pörssihinnat varsin maltillisia. Vuoden ensimmäisen kolmanneksen
aikana sähköenergian kWh-hinta vaihteli omalla kohdallani 8,5 sentin kahta
puolta ja laski huhtikuussa jo 6,6 senttiin. Sähköyhtiöiden määräaikaistarjoukset
ovat yhä 10 sentistä ylöspäin, joten niitä ei tässä vaiheessa kannattane edes harkita.
Leudon huhtikuun aikana kulutin sähköä 42 prosenttia vähemmän verrattuna viiden vuoden huhtikuun keskiarvoon. Toukokuun alun yöpakkaset ja samaan
aikaan sattunut ilmalämpöpumpun siipipyörän hajoaminen tosin nostivat taas kulutusta
väliaikaisesti. Osa sähkötuesta menee siis pumpun yllättäviin korjauskuluihin
vain runsaan neljän käyttövuoden jälkeen.
Sähkönkulutuksen seuranta jää nyt omalta osaltani kesätauolle. Palaan
asiaan viimeistään syyskuun alussa, kun Sähkölämmittäjän energiatalkoita
tulee vuosi täyteen. Jo edellisessä postauksessa mainitsin, että viime syksynä asettamani
säästötavoite (-20 %) näyttää ylittyvän reilusti. Nautitaan kuitenkin ensin kesän
lämmöstä!
