Ulkolämpötilan vaikutuksesta kulutukseen kirjoitin jo aiemmin, mutta helmikuussa näkymä vain vahvistui; kulutus- ja lämpötilakäyrät juoksevat tarkasti vastakkaisiin suuntiin. Syynä on tietysti se, ettei talossa ole ryhdytty tarkoituksellisesti palelemaan, vaikka asteen pari alle +20 C:n huonelämpötiloissa on ajoittain ja paikoittain käytykin.
Sähkön spot-keskihinta pysytteli helmikuussa lähes tammikuun lukemissa eli 8,82 sentissä kilowattitunnilta. Kulutuksen ajoittaminen halvempiin tunteihin alensi omalla kohdallani hintaa vain 4,3 prosenttia eli sähkön keskihinta helmikuulta ilman marginaalia oli 8,44 senttiä/ kWh. Pahimmilta hintaskenaarioilta on siis vältytty kahden talvikuukauden aikana.
Helmikuun kulutusta olisi saanut pudotettua vielä 163 kWh:lla jättämällä autotallin ja talon lämpöeristetyn kuistin täysin kylmäksi, mutta siihen en ryhtynyt. Se maksoi sähkön osalta noin 14 euroa ja siirtoineen ja veroineen parisen kymppiä, minkä kyllä maksan, jos en mielelläni niin maksan kuitenkin.
Päivä- ja yöaikaisen siirron hintaero Carunalla on vuodenvaihteen korotusten jälkeen 1,81 senttiä/ kWh (päiväsiirto 4,69 c, yösiirto 2,88 c), joten tammi-helmikuun alhaisilla sähkön pörssihinnoilla sen vaikutus sähköstä kokonaisuudessaan maksettavaan hintaan korostuu. Sähkötukien vaikutukseen palaan seuraavassa postauksessa, kunhan niiden maksujärjestelyihin tulee lisää selvyyttä.
