Omassa taloudessani sähköä kului marraskuussa noin kolmannes
vähemmän kuin vuosi sitten, mutta sähkölaskun loppusumma on kolme kertaa suurempi.
Pörssisähkön kilowattihinnaksi muodostui omalla kulutuksellani 24 senttiä, mikä
on kaksinkertainen lokakuuhun verrattuna ja neljä kertaa suurempi kuin viime
vuoden marraskuussa.
Sähkön säästäminen ei tällaisessa tilanteessa ole lainkaan hauskaa. On kurjaa, kun asuinlämpötilaa joutuu alentamaan, mutta sähköyhtiöt vierailevat yhä ahnaammin kuluttajan lompakolla. Pörssisähkön päivän keskihinta on pysytellyt 35–40 sentin vaiheilla ja käynyt joinakin päivinä jopa puolen euron tuntumassa. Eikä talvi ole edes kunnolla alkanut!
Samaan aikaan sähkönsiirtoyhtiö Caruna on ilmoittanut siirtohintojen
reippaista, liki viiden prosentin korotuksista heti vuodenvaihteen jälkeen. Toinen
samanmoinen korotus on tulossa ensi vuoden jälkipuoliskolla, perusteluna yleinen
kustannustason nousu. Sitä vastoin monet kuntien omistamat energiayhtiöt ovat
kertoneet jättävänsä joulukuun siirtolaskut perimättä kokonaan.
Fortumin sähköverkkojen myynti kansainvälisille
sijoittajille kymmenkunta vuotta sitten oli karmea virhe. Fortumilla virheiden
tekeminen ei jäänyt siihen kuten hyvin tiedämme. Sähköverkkojen myynnistä
saadut miljardit ja vähän enemmänkin hassattiin sittemmin Venäjälle ja Saksaan. Näidenkin kuprujen maksajina ovat tavalliset
veronmaksajat, kun johtajat samaan aikaan levittelevät käsiään.
Yhä useammin on alkanut kuulua ääniä sen puolesta, että keskeinen
yhteiskunnallinen infra kuuluisi pitää yhteiskunnan omistuksessa. Näinhän Saksassa
tapahtuu nyt Uniperin osalta, kun se palautuu Saksan valtion omistukseen. Sähkömarkkinat
toimivat ehkä jotenkuten normaalioloissa, mutta poikkeusaikoina jälki on karmeaa
katsottavaa. Ja tämä koskee myös sähköpörssin toimintaa.
PS. Taloon asennettiin kuun vaihteessa toinen
ilmalämpöpumppu, joten palaan kokemuksiin seuraavalla kerralla.
