Sähkön verolliseksi (alv) keskihinnaksi ilman välityspalkkiota muodostui kohdallani 12,37 c/ kWh, kun pörssisähkön verollinen keskihinta oli lokakuussa 14,10 c/ kWh. Jonkin verran onnistuin siis kohdistamaan kulutustani lähinnä yön tunneille, jolloin sähkö oli keskimääräistä edullisempaa.
Kantaverkkoyhtiö Fingrid ilmoitti, että suomalaisten
sähkönkulutus on laskenut lokakuussa kahdeksan prosenttia edellisvuodesta. Verkkoyhtiö
Carunan tilastojen valossa lokakuu oli yli asteen viimevuotista koleampi,
joten syntynyt säästö on sitäkin ansiokkaampaa. Mutta vielä pitäisi jaksaa,
sillä talvi on vasta edessä.
Omalla kohdallani lokakuun kulutus on vaihdellut viiden
edellisvuoden aikana 1 327–2 263 kWh. Korkein lukema on vuodelta
2019, jolloin kuukauden keskilämpötila oli 2,4 astetta tämänvuotista
alhaisempi. Taisinpa tuona vuonna askaroida autotallissakin melko vähissä
vetimissä, joten osa korkeahkosta kulutuksesta selittyy myös sillä.
Ulkolämpötilan muutos kyllä näkyy ja tuntuu
sähkölämmitystaloudessa. Kun mittari on pariinkin otteeseen pudonnut pakkaselle,
taulukoista löytyy heti kovempia kulutuslukemia. Suurin syöppö tällä tietoa on
ilmanvaihtokoneen jälkilämmitysvastus (900 w), joka käynnistyy, ellei lämmön
talteenottokenno kykene pitämään tuloilmaa +20 asteisena.
Somessa joku ehdotti, että viileää tuloilmaa kannattaisi mieluummin
lämmittää huonetilassa ilmalämpöpumpulla, koska sen hyötysuhde on suorasähköllä
toimivaa vastusta parempi. Siis ilmanvaihdon jälkilämmitys nollille ja pumpun ”nappulat
kaakkoon”. Yhdellä ilmalämpöpumpulla se ei oikein tahdo tilavassa talossa onnistua
ilman että asumismukavuus kärsii.
Entäpä onko talossa tunnettu vilua? On ja ei. Koska haasteena
on pudottaa kulutuslukemia, kattolämmöt ja patterit ovat toistaiseksi pysyneet
kiinni. Pakko myöntää, että kohti 19:ää astetta valuva sisälämpötila ei enää näillä
ikävuosilla tunnu kovin miellyttävältä muualla kuin makuukamarissa. Mutta toistaiseksi
on selvitty, eikä takkaankaan ole tarvinnut vielä turvautua.
